17.9. ajettiin Itä-Suomen viimeinen aluemestaruusosakilpailu. Kisa kantoi nimeä Iisalmi ralli, mutta kilpailukeskus oli tällä kertaa Vieremällä. Niko ja Marko lähtivät taistelemaan mestaruudesta vielä tosissaan, vaikka autossa olikin Kaavin osakilpailun jälkeen vaihteisto murheita. Kakkosvaihdetta ei voi oikein käyttää, koska kytkinakselin kakkosvaihteen rattaalta puuttuu tavaraa kertoili Niko. Reitti Sisälsi neljä erikoiskoetta, todella vauhdikkailla ja vaativillakin teillä.

Ensimmäinen erikoiskoe oli 8,3km pitkä isoa valtiontietä sisältävää tietä, suurine korkeusero vaihteluineen. Niko lähtikin heti hyökkäämään sen mitä autosta irti sai. Pätkä tultiin liukkaalla irtosoralla kurvaillessa vauhdikkaasti luokan toiseksi nopeimpaan aikaan. Tosin mestaruudesta kanssamme taistelleelle Simo-Petteri Tuunaselle hävisimme heti silti, 4,1 sekuntia. Otin vain yhden paikan varman päälle, mikä oli joskus aiemmin jäänyt mieleeni ajaessani täälläpäin kilpaa, kertoili Niko. Se oli yksi linjavikainen oikea nypyn ylitys. Kolmanneksi nopeimmin luokassa kurvaili Ilkka Päivinen 13 sekuntia Tuunaselle jääneenä.

Toinen erikoiskoe oli 12,53km pitkä pätkä. Tie oli todella kovavauhtista ja kaasupohjassa ajettavaa. Täällä polossa ei vain kulku riittänyt. Koitettiin tulla kurvitkin mitä autolla pääsee, mutta silti saimme eroa Tuunasten autokuntaan nähden, kiinni vain 0,9 sekuntia, vaikka ajoimme pohjat. Pätkän kolmanneksi luokassa kiiruhti, Ari Lipponen 23 sekuntia pohjia perässä.

Kolmas erikoiskoe oli vain 3,5km pitkä. Hyökkäsimme pätkälle kovalla sykkeellä, koska huomasimme joskus ajaneemme pätkää osittain samassa muodossa. Tiesin sen sopivan edellisiä pätkiä paremmin autollemme, Niko sanoi. Nyt tultiin mitä autolla oikeasti pääsi ja kerran oli tieltä poistuminenkin milleistä kiinni. Ajoimme pätkälle pohjat, mutta silti kello maalissa kertoi karua todellisuutta. Saimme eroa kiinni vain 0,1 sekuntia. Tässä vaiheessa ajattelimme matkan loppuvan kesken eron kuromiseen, mutta painetta kärkimiehille piti antaa, ja luovutus ei käynyt mielessäkään. Kolmanneksi hätäisin luokassa oli, Esko Lappalainen jääden pohjista 7,5 sekuntia.

Neljäs erikoiskoe oli 8,3 kilometrinen ja loppuosa tultiin samaa tietä kuin ensimmäiselläkin erikoiskokeella. Alku pätkästä oli hieman pienempää tietä, mutta pirun vauhdikasta. Työnsimme autolla tulemaan, mitä sillä pääsee ja voin sanoa etten olisi pimeään ajaessa enää kovempaa voinut ajaa satuili Niko. Maalissa tiesimme, ettemme varmaankaan saaneet ajettua eroa kiinni, mutta se oli yllätys että jäimme Tuunaselle 2,5 sekuntia lisää. Tuunanen siis kiisi pätkän pohjat ja samalla aluemestariksi. Kolmanneksi viimeisellä erikoiskokeelle kiiruhti, Ilkka Päivinen jääden pohjista 17,3 sekuntia.

Kilpailu oli alusta loppuun asti todella kovaa vääntöä voitosta, niin kuin pitääkin. Ajoimme laatikko vikaisella, autolla aivan sen äärirajoilla koko kilpailun ajan. Nyt vain täytyy todeta paremman voittaneen. Tällä kertaa tiet ja vastustaja olivat liian kovavauhtiset kalustollemme. Samalla kun osoitamme suuret onnittelut Joensuun suuntaan Tuunasten autokunnalle mestaruudesta, jäämme ihmettelemään mistä Simo löysi noin hurjan vauhdin. Tuolla vauhdilla mitä ajoimme Iisalmessa, olisi molempien autokuntien pitänyt olla, Turussa taistelemassa valtakunnallisesta Trophy sarjan osakilpailu pisteistä. “Olisi saattanut tulla tulostakin” Kautemme jää nyt tältä osalta hieman kesken, koska päätimme lopettaa sen tähän ja laittaa auton kuntoon seuraavaa kautta ajatellen. Jospa sitten löytyisi uusia lääkkeitä vauhdin parantamiseen ja kirkkaampiin mitaleihin. Oli jo nyt riski lähteä ajamaan kilpaa, vaihdelaatikon totaali rikkoutumisen vuoksi, ja haluammekin käyttää nyt kaiken mahdollisen ajan löytääksemme uuden kytkin akselin poloon.

Kaudesta jäi hyvä maku suuhun, vaikka emme ihan tavoitteita saavuttaneetkaan. Ajamastamme seitsemästä kisasta, jäimme ilman palkintoa vain yhdessä ja muissakin olimme vähintään kahden parhaan joukossa luokassamme. Toinen sija vain kävi jo liiankin tutuksi, kun hopealle jäätiin aluesarjassakin. Toivottavasti tästä ei jää tapaa ja emme olisi ikuisia kakkosia, pojat naureskelivat.

Niko ja Marko haluavat myös kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitaan, huoltomiehiä, kilpa tovereita ja kaikkia kisa kuvia/videoita lähettäneitä sekä hengessä mukana eläneitä. Käykää toki ihmiset välillä vilkuilemassa silti sivuiltamme, josko olisi uusia uutisia ilmestynyt ja jättäkää terveisiä vieraskirjaankin, jos teillä on suorituksistamme jäänyt jotain kauden ajalta mieleen. Toki muutenkin saa sinne kirjoittaa. Vauhdikasta syksyn jatkoa toivottaa Egypti Racing Team.